Etiketti

Tämä sivu sisältää tietoa Osakunnan tilaisuuksien etiketistä ja taustatietoa Osakunnan perinteistä.

Sisällysluettelo

OSA 1: Pikaopas Osakunnan juhlatilaisuuksiin
– Fuksit ja civikset – keitä ne ovat?
– Pöytäjuhlien tavat ja muiden huomioiminen
– Laulukulttuuri pohjalaisittain
– Pohjalainen laulunjohtotapa 
– Latinankielinen laulunjohtotapa

OSA 2: Pukukoodien selitykset
– Arkipuku / Smart casual
– Cocktail
– Tumma puku
– Juhlapuku
– Erillismääräykset ylioppilaslakin kantamisesta

OSA 3: Osakuntanauhan kantaminen
– Osakuntanauhan käyttö
– Ruusukkeen käyttö
– Pienoisvaakunan käyttö
– Useamman nauhan kantaminen

OSA 4: Osakunnan huomionosoitukset ja akateemiset kunniamerkit
– Yleiskokouksen myöntämät tunnustukset
– Muut tunnukset ja virkatunnukset
– Muut huomionosoitukset ja maljat

OSA 5: Akateemiset tanssit

Pikaopas Osakunnan juhlatilaisuuksiin

Akateemisissa pöytäjuhlissa tärkeintä on olla kohtelias ja huomaavainen muita osallistujia kohtaan. Juhlaetiketti ei ole mukaelma sääntöjä, vaan ohjeita, miten muut osallistujat otetaan huomioon. Etiketin voi omaksua helposti eikä sitä tarvitse osata täydellisesti etukäteen. Tavat oppii osallistumalla ja tarvittaessa kokeneemmilta osakuntalaisilta voi pyytää apua.

Yleisinä ohjeina voidaan pitää, että juhliin saavutaan ajoissa, puhelimet pidetään äänettömällä ja ohjelmanumeroiden sekä laulujen aikana annetaan muille osallistujille keskittymisrauha.

Fuksit ja civikset – keitä ne ovat?

Fuksit ovat ensimmäisen vuoden osakuntalaisia, joilla on erityisenä etunaan esimerkiksi muita halvemmat juhlat! Juhlissa kaikki kohdataan tasavertaisesti ja hyvässä hengessä. Fuksit ovat tosiasiallisesti kunniavieraita fuksivuotensa ajan.

Civikset eli kokeneemmat osakuntalaiset auttavat tarvittaessa juhlatapojen, pukukoodien ja pöytäjuhlien käytäntöjen kanssa. Valmistuneita osakuntalasia kutsutaan senioreiksi todellisesta iästään huolimatta.

Pöytäjuhlien tavat ja muiden huomioiminen

Kuva: Pöytäjuhlat Vappuna Ullanlinnanmäellä 1932, PPO:n arkisto.

Osakuntien juhlat ovat yleensä joko bileitä tai pöytäjuhlia. Pöytäjuhlat kattavat terminä kaikki juhlat, joihin kuuluu illallinen sekä yhteislauluja. Joistakin pöytäjuhlista on tapaa käyttää nimitystä “sitsit”, joskin perinteisesti Bottalla ne ovat tarkoittaneet pöytäjuhlia, joiden pukukoodina on haalarit tai joku muu teema-asustus. Pöytäjuhlien infoviestin yhteydessä määritellään usein pukukoodit sekä mahdollinen teema. Yleisistä pukukoodeista on selostettu tässä samaisessa etikettioppaassa myöhemmin.

Pöytäjuhliin on yleensä erillinen ilmoittautumislomake, jossa kysytään tietoja esimerkiksi ruokavaliosta, ruokarajoitteista ja pöytäseuratoiveesta. Näitä tietoja käsitellään luottamuksellisesti Osakunnan GDPR-selosteen mukaisesti. Kaikki ruoka-ainerajoitteet pyritään toteuttamaan ja esimerkiksi vegaanisille voidaan taata vegaaninen ruokavalio Osakunnan tapahtumissa.

Osakunnan pöytäjuhlat alkavat cocktail-tilaisuuksilla, joissa on mainio hetki tutustua kanssajuhlijoihin vapaan seurustelun merkeissä. Tilaisuuden yleinen kesto on noin 30 minuuttia. Paikkasi valmiiksi katetussa pöydässä on yleensä määrätty valmiiksi plassitaulun perusteella. Cocktail-tilaisuuden yhteydessä on hyvä käydä tarkistamassa oma istumapaikkasi plassikartasta, joka on yleensä seinälle asetettu pöytäkartta, josta voit löytää oman nimesi ja paikkasi. Kun on aika siirtyä pöytiin, ilmoittaa juhlien järjestäjä tästä esimerkiksi lasia kilauttamalla.

Kun siirrytte paikoillenne, tutustu pöytäseuraasi, esittäydy ja huomioi pöytäavecisi eli vieressäsi istuva henkilö. Tuolin tarjoaminen ja esimerkiksi laulukirjan tarjoaminen vieressä istuvalle ovat kohteliaita eleitä. Pohjalaisissa pöytäjuhlissa pöytävaiheeseen ei lähtökohtaisesti sisälly erillisiä taukoja eli konferensseja. Puheiden, laulujen ja esitysten aikana ei täten nousta pöydästä eikä myöskään palata pöytään. Myös syöminen ja juominen keskeytetään tai tehdään täysin huomaamattomasti. Pöydästä poistuminen on mahdollista ohjelman ulkopuolella täysin vapaasti. Pöydässä ei hyvien tapojen mukaisesti käytetä lainkaan puhelinta.

Jokaisella on pöydässä oma avec, eli seuralainen, jota voi myös toivoa tapahtuman ilmoituslomakkeessa tarvittaessa. Avecit määräytyvät parillisesti pöydän päästä siten, että kukaan ei jää parittomaksi. Avecit voidaan ilmaista esimerkiksi pöytäliinojen tai plassikorttien avulla. Avecin sijainti on hyvä tietää kun laulujen yhteydessä nostetaan maljaa, eli skoolataan. Tämä toteutetaan siten, että Ensin skoolaat avecillesi, sitten toisella puolella istuvalle, sitten edessäsi istuvalle. Sen jälkeen juodaan ja puretaan skoolaus päinvastaisessa järjestyksessä. Lasia ei kuitenkaan skoolauksen aikana kilistetä. Vedellä saa skoolata; tyhjällä lasilla ei tavallisesti skoolata. Sen sijaan voi ystävällisesti nyökätä.

Ruokaillessa ja juodessa aterimia käytetään tavallisen akateemisen pöytäjuhlaetiketin mukaisesti: lasit sijoitetaan oikealta vasemmalle ja ruokailuvälineitä käytetään ulkopuolelta sisäänpäin. Ruokailun voi aloittaa heti, kun ympärillä olevat henkilöt ovat saaneet ruoka-annoksensa. Ruoan merkiksi voi myös skoolata ystävällisesti pöytäseurueen kesken. Joidenkin järjestöjen perinteestä poiketen juomia ei “avata” erityisillä lauluilla, joten voit juoda juuri sitä juotavaa, mitä haluat sillä hetkellä nauttia. Toisaalta esimerkiksi viinilaululle on yleensä tavanmukaista skoolata viinillä.

Juhlien aikataulusta on vastuussa juhlien järjestäjä ja erityinen laulunjohtaja. He opastavat erityisistä ohjelmanumeroista ja kysymyksien osalta heihin voi olla missä vaiheessa tahansa yhteyksissä. Laulunjohtaja ilmoittaa myös pöytäjuhlien päättymisestä. Tässä yhteydessä kiitetään tarjoilut laatineita emäntiä sekä isäntiä yhdessä sekä osallistutaan yhteiseen pöytien purkuun ja siivoukseen annettujen ohjeistuksien mukaisesti kaikki yhdessä. Pöytävaiheen sekä loppusiivouksen jälkeen on runsaasti aikaa vapaalle seurustelulle ja juhlalle jatkojen merkeissä.

Laulukulttuuri pohjalaisittain

Yhteislaulut ovat erottamaton osa opiskelijakulttuuria. Osakunnassa laulun sujuvuudesta huolehtii laulunjohtaja, joka vastaa siitä, että tilaisuuksissa lauletaan niiden luonteeseen sopivia lauluja. Laulunjohtaja pitää huolta myös juhlien aikataulusta. Näistä tekijöistä johtuen jokaisen laulun johtamiseen edellytetään laulunjohtajan lupaa. Laulutoiveita voi lisäksi esittää laulunjohtajan johdettavaksi.

Näin ollen laulunjohtajalla on päävastuu laulujen kokonaisuudesta. Osakunnan laulunjohtokulttuuri onkin useimmiten vähemmän riehakasta kuin esimerkiksi ainejärjestöillä. Pöytäjuhlissa on aikaa nauttia maittavasta ruoasta, sillä laulunjohtaja takaa, että taukoja syntyy laulujen välille. Pohjalaiseen laulunjohtokulttuuriin ei myöskään kuulu lisäsäkeistöjen laulaminen, vaan lauluista lauletaan lähtökohtaisesti vain ne säkeistöt, jotka on merkattu laulukirjaan tai jotka on erikseen käsketty laulettavaksi laulunjohtajan toimesta. 

Tämän lisäksi laulua johtava henkilölle tarjotaan hiljaisuus ja oma puherauha. Laulua johtavan henkilön haastaminen, kommentoiminen tai puheenvuorojen keskeyttäminen (esimerkiksi joillekin järjestöille perinteiset huudot “kuka sä oot?”, “mitä nää teet?”, “mikä on toteemieläimesi?”) eivät ole perinteisesti kuuluneet pohjalaiseen laulunjohtokulttuuriin. Yleensä laulunjohtaja ilmoittaa laulun johtamisesta napauttamalla laulunjohtomiekkaa eli rapiiria, jonka jälken osallistujat hiljenevät. Tämän jälkeen laulua johtava henkilö antaa tarvittavat ohjeet muiden kuunnellessa.

Laulun johtaminen

Kuva: Kas näin 1960-luvulta, PPO:n arkisto.

Kuten edellä selviää, laulun johtamiseen voidaan käyttää laulunjohtomiekkaa eli rapiiria, jonka pääasiallinen tarkoitus on näyttää laulajille tahtia. Rapiiria käytetään vain laulun johtamiseen ja vain laulunjohtajan luvalla; sitä ei käytetä puheenvuorojen, esittäytymisten tai muiden ilmoitusten ohella kolisteluun. Näissä yhteyksissä voi esimerkiksi kilistää lasia.

Rapiirin käyttö perustuu keskieurooppalaiseen opiskelijaperinteeseen. Ensimmäisen rapiirin osakunnalle lahjoitti ystävyysjärjestö Eesti Üliõpilaste Selts. Rapiiriin on merkitty Osakunnan tunnusvärit ja sen käyttö edellyttää lähtökohtaisesti Osakunnan nauhankanto-oikeutta. Tästä voidaan kuitenkin laulunjohtajan toiveesta poiketa. Kuitenkin perussääntönä on, että laulua voi johtaa rapiirilla vasta itsenäisyyspäivän jälkeen.

Rapiirin käyttö ei kuitenkaan ole itseisarvo: pääasia on, että laulu johdetaan mallikkaasti alusta loppuun. Rapiirin puutteessa laulua voi johtaa esimerkiksi lakilla tai puhtaalla ruokailuvälineellä. Pääasia on, että juhlayleisö saa vihiä laulun tahdista.  Tähän liittyy myös tiettyjä poikkeuksia: Maakuntalauluja, isänmaallisia lauluja tai Gaudeamus Igituria ei johdeta. Näitä lauluja pyydetään kilistämällä lasia ja sanomalla laulun nimen. Sivunumeroita ei tarvitse mainita. Laulu alkaa spontaanisti tämän jälkeen ja päättyy suoraan skoolaukseen. 

Pohjalainen tapa 

Kuva: Laulunjohtoa Osakunnan vuosijuhlilla 1958, PPO:n arkisto.

Osakunnalla voit johtaa laulua kahdella tapaa. Pohjalaisella tai latinankielisellä tavalla. Laulunjohtotavat on selitetty myös PPO:n laukukirjan ensimmäisillä sivuilla.

Pohjalaisella tavalla laulua johdettaessa laulunjohtaja paukauttaa rapiirilla pöytää, samalla huutaen ensimmäiseksi “pohjalaiset”/”pohojalaiset”/pohojalaaset”, johon kaikki vastaavat huutamalla “joo” mahdollisimman kovalla äänellä.

Laulunjohtaja voi halutessaan huudatuttaa myös muita kuin “pohjalaiset“, esimerkiksi “oululaiset”, “kainuulaiset”, “lappilaiset”, “epolaiset”, “vasungar”, tai “muut”, johon näihin identifioituvat vastaavat. Tavoitteena on avata ääni ja leikkimielisesti saada myös tietoa siitä keitä näissä juhlissa onkaan edustettuna. 

Huutoja seuraa yleensä laulunjohtajan esittäytyminen, jossa laulunjohtaja selostaa lyhyesti laulettavaa laulua sekä antaa tarvittaessa lisäohjeistuksia. Laulunjohtaja aloittaa yhteislaulun toteamalla esimerkiksi “laulu lähtee juuri näin/kutakuinkin näin”, jonka jälkeen hän aloittaa johtamisen rapiirilla.

Laulu päätetään seuraavalla tavalla:

1. Laulunjohtaja kopauttaa rapiirilla laulunjohtopöytää ja huutaa “YKS-KAKS-KOLME“.
   
2. Kaikki muut vastaavat heti: “HEI“
   
3. Laulunjohtaja jatkaa: “YKS-KAKS“.
   
4. Kaikki muut: “HEI“
   
5. Laulunjohtaja jatkaa: “YKS“
   
6. Kaikki muut: “HEI-HEI“
   
7. Skoolataan

Pohjalaista laulunjohtotapaa käytetään erityisesti pohjalaisissa kansanlauluissa tai Osakuntaan liittyvien laulujen yhteydessä. Näiden ohella voi käyttää yleistä harkintaa laulunjohtotavan valikoinnissa.

Laulu “Kun veikot kaupungilla harhaan” eli ns. “talon laulu” lauletaan jokaisessa Ostrobotnia-talon pöytäjuhlassa ja johdetaan aina pohjalaiseen tapaan. Tämän laulun johtovastuussa on hallituksen puheenjohtaja, tai hänen estyessään varapuheenjohtaja tai joku hänen edeltäjistään. Laulun toiseksi viimeisessä säkeistössä poistetaan puvuntakit päältä. Tätä ei kuitenkaan tehdä vuosijuhlilla tai Porthan-juhlissa, vaikka laulu siellä laulettaisiinkin. 

Latinankielinen tapa

Tämä tapa pohjautuu keskieurooppalaiseen opiskelijalauluperinteeseen, joka on kantautunut pohjalaisille Viron ystävyyssuhteiden myötä. Laulu aloitetaan paukauttamalla rapiiria pöytään ja huutamalla “Silentium!” (hiljaisuus). Viimeistään tämän tulisi hiljentää koko sali ja kiinnittää juhlaväen huomio laulunjohtajaan. Jos tämä ei tepsi, voi tätä toistaa ja häiriön jatkuessa siirtyä hölösuiden selän taakse toistamaan käsky hiljaa uudelleen. 

Tämän jälkeen varataan yleensä lyhyt puheenvuoro, jossa selitetään laulun historiasta tai sivuilta, josta se löytyy. Sitä pyydetään sanoilla “Ad Verbum!” tai “Verbum!” (puhetta). Puheen on hyvä olla napakka eikä aasinsiltamainen. Puhe päätetään sanomalla “Verbum ex est!” (puhe on loppunut).

Laulu aloitetaan sanomalla “Ad Cantum!” tai “Cantus!” (laulu).  Laulaminen aloitetaan välittömästi tämän jälkeen alusta loppuun, laulunjohtajan puheessaan antamien ohjeiden mukaisesti. Laulun lopettaminen tapahtuu seuraavanlaisesti: 

1. Laulunjohtaja napauttaa laulunjohtopöytää rapiirilla ja huutaa “Cantus ex est!” (laulu on loppunut) 

2. Ensimmäisenä vastaavat osakuntafuksit, jotka huutavat mahdollisimman kimeällä äänellä “Fiducit”. 

3. Tämän jälkeen Civikset vastaavat huutamalla lyhyesti normaalilla äänellä “Smollis!” 

4. Lopuksi vähintään 13 lukukautta yliopistossa viihtyneet civikset toistavat “Fiducit” erittäin matalalla ja möreällä äänellä. 

5. Skoolataan 

Juhlat päätetään aina eestiläisellä tavalla, koska viimeinen laulu on “O’ Alte Burschenherrlichkeit”, josta lauletaan ensimmäinen, toinen ja viimeinen säkeistö. Tämä aloitetaan aina huudolla “Silentium! Ad Verbum!”, ja lopetetaan sanomalla “Jubilerum ex est!”, johon vastataan samalla tavalla kuin “Cantus ex est!”-huutoon. Viimeinen säkeistö lauletaan aina seisten.

 Kuva: “Jubilerum ex est!” fuksipäivällisillä, PPO:n arkisto.

Muita huutoja

On lisäksi muutamia muita huutoja, jotka kuuluvat pääosiltaan laulunjohtajien ja entisten laulunjohtajien repertuaariin. Näiden käyttäminen edellyttää erityistä tilannetajua.

“Cantus non ex est” tarkoittaa, että laulu on päätetty liian aikaisin. Tällöin lauletaan unohtunut säkeistö ja laulu päätetään uudelleen asianmukaisesti.

“Falsch cantus” on huuto, jolla poistetaan sopimattomasti käyttäytyvä laulattaja esimerkiksi silloin, kun hän ei osaa aloittamaansa laulua, laulaa tilaisuuteen sopimatonta laulua tai ei kykene asiallisesti laulua johtamaan.

Pukukoodien selitykset

Arkipuku / Smart casual

Arkipuku tai smart casual on osakunnan tapahtumissa käytettävä rento tai siisti pukukoodi. Pukukoodia käytetään esimerkiksi joillakin pöytäjuhlilla ja excursioilla. Arkipuvun yhteydessä voidaan käyttää osakuntanauhaa, mikäli tapahtuman luonne tai kutsu näin erikseen määrittää. Akateemisia kunniamerkkejä ei kanneta arkipuvussa tai smart casualissa.

Vaihtoehto 1:

Puku, joka voi olla esimerkiksi harmaa, musta tai sininen. Kauluspaidan värillä ei ole väliä. Housujen ei tarvitse olla samaa sävyä takin kanssa. Värillisen puvun sijasta voi käyttää myös tummaa pukua vähemmän juhlavasti. Kravattia tai rusettia voi halutessaan käyttää, mutta sitä ei edellytetä. Kenkien tulee olla puvun kanssa sopusoinnussa.

Vaihtoehto 2:

Siisti leninki, mekko, hame tai housuasu. Asukokonaisuuden tulee olla yleisilmeeltään huoliteltu ja tilaisuuteen sopiva. Kenkien tulee olla siistit ja asuun sopivat.

Cocktail

Cocktail on edellistä juhlavampi pukukoodi, jota käytetään esimerkiksi fuksipäivällisillä ja virkailijanvaihtokaronkassa. Cocktail-asun kanssa kannetaan aina osakuntanauhaa ja hillittyä määrää akateemisia kunniamerkkejä. Cocktailin ollessa pukukoodina, vaihtoehdot ovat seuraavat:

Vaihtoehto 1:
Juhlava, siisti kokonaisuus, kuten tummaa pukua kevyempi puku (ks. alla), kauluspaita ja siistit kengät.

Vaihtoehto 2:
Cocktail-pituinen mekko, juhlava housupuku tai muu vastaava huoliteltu asu. Kenkien ja mahdollisen laukun tulee sopia kokonaisuuteen.

Tumma puku

Osassa Osakunnan tapahtumia, kuten karonkoissa, pukukoodina on tumma puku. Tumman puvun kanssa kannetaan aina osakuntanauhaa ja hillittyä määrää akateemisia kunniamerkkejä.  Tumman puvun ollessa pukukoodina, vaihtoehdot ovat seuraavat:

Vaihtoehto 1:

Yksivärinen musta tai tummansininen kaksi- tai kolmiosainen puku valkoisella kauluspaidalla. Hillitty solmio tai rusetti. Puvunkengät.

Vaihtoehto 2:

Pikkumusta, leninki tai kevyt jakkupuku. Väri on vapaasti valittavissa.

Vaihtoehto 3 (etenkin Kekrissä):

Kansallispuku

Juhlapuku

Juhlapuku on Osakunnan käytössä olevista pukukoodeista nimensä mukaisesti juhlavin ja näyttävin. Juhlapukua käytetään Osakunnan vuosijuhlilla ja pohjalaisten osakuntien yhteisissä Porthan-juhlissa.

Vaihtoehto 1:

Frakki, johon kuuluu musta hännystakki ja mustat housut. Tämän lisäksi frakkiin kuuluu valkoinen frakkipaita ja solmuke. Akateemisissa vuosijuhlissa frakissa kannetaan valkoista liiviä ja lakerikenkiä mustilla sukilla.

Halutessaan vuosijuhlien päivätilaisuuksissa voi käyttää mustaa liiviä, mutta iltatilaisuudessa sen tulee olla valkoinen. Rannekelloa ei tule käyttää frakin kanssa. Tanssiaisissa frakin kanssa kannetaan valkoisia käsineitä, mutta niitä ei tule pitää pöytävaiheen aikana.

Frakin voi halutessaan korvata mustansävyisellä kaksi- tai kolmiosaisella tummalla puvulla. Frakkia korvatessaan rusetti ei käy mustaan pukuun.

Smokkia ei käytetä akateemisissa vuosijuhlissa.

Vaihtoehto 2:

Täysipitkä iltapuku, joka on valmistettu juhlavasta kankaasta ja helma ulottuu vähintään nilkkoihin asti. Iltapuku voi olla avonainen, mutta juhlien alussa olkapäiden tulee olla peitettynä esimerkiksi huivilla. Halutessaan voi käyttää pitkiä käsineitä, jotka on riisuttava pöydässä.

Juhlapuvun kanssa käytetään juhlavia kenkiä ja osana asua saa olla myös pieni käsilaukku.

Vaihtoehto 3:

Kansallispuku tai univormu.

Erillismääräykset ylioppilaslakin käytöstä

Suomen suurruhtinaskunnan aikana 1830-luvulla tsaari Nikolai I määräsi ylioppilaat käyttämään erityistä ylioppilasunivormua, johon kuului myös ajan pukeutumistyyliin sopiva lakki ja miekka. Määräyhkset univormun käytöstä liittyivät siihen, että ylioppilaat olivat omien järjestyssääntöjen piirissä, ja esimerkiksi yliopiston päärakennuksella oli karsseri huonosti käyttäytyville ylioppilaille. Ylioppilasunivormu ei ollut kuitenkaan sangen pidetty, ja frakki syrjäytti se vähitellen ylioppilaiden juhlapukeutumisena. Puku ja lakki oli valmistettu tummansinisestä kankaasta.

Ylioppilasunivormun lakki eli kuitenkin omaa elämäänsä, ja siitä valmistettiin ruotsalaisen esimerkin mukaisia valkoisia kesäpäähineitä. Tämän vuoksi valkoisen ylioppilaslakin käyttöä on laajalti rajattu vain kesäkauteen. Vähitellen kesäpäähine korvasi virallisen ylioppilaslakin lähes täysin. Nykyisin tämän kesäpäähineen saa jokainen ylioppilas päähänsä valmistuttuaan lukioon. Useimmiten lakin kokardina on Helsingin yliopiston Apollon lyyra laakeriseppeleineen.

Talviylioppilaslakit ovat kuitenkin saavuttaneet etenkin osakuntien piirissä renesanssin 2020-luvun alkupuolilta lähtien, sillä Osakuntien Yhteisvaltuuskunta järjestää vuosittain lakkitilauksia yhteistyössä Wahlmanin kanssa.

Ylioppilaslakkien historian vuoksi erityinen sääntelyoikeus niiden käytön suhteen on Helsingin yliopistolla ja sen ylioppilaskunnalla. Tässä on myös erityisasema Osakunnilla ja vanhimmalla tiedekuntajärjestöllä, Teologian ylioppilaiden tiedekuntayhdistyksellä: Näiden tahojen kuraattoreilla on erityisoikeus lakinkäyttöluvan myöntämiseen. Asiasta on myös tehty toistaispäätös, jonka mukaan ilman erityistä kuraattorin tai ylioppilaskunnan hallituksen lupaa ylioppilaslakkeja voi käyttää seuraavina ajankohtina:

• Talviylioppilaslakkia voi kantaa 1.10 . lähtien aina 30.4 Havis Amandan lakitukseen saakka.
• Ylioppilaslakin käyttökausi on 30.4. Havis Amandan lakituksesta lähtien aina 30.9. saakka. Tämän lisäksi päähinettä kannetaan itsenäisyyspäivänä ja useimmiten airuttehtävissä.

Ostrobotnia-talolla ylioppilaslakkia ei käytetä pitkän perinteen myötä sisätiloissa toimiessa airuttehtävissä.

Osakuntanauhan kantaminen

Osakuntanauhat (tai myös: värit) ovat laulunjohtokulttuurin ohella Keski-Eurooppalaista perintöä, joka on rantautunut Suomeen Viron ystävyyssuhteiden myötä 1900-luvun alkupuolella. Sittemmin nauhojen kantaminen on levinnyt myös Suomesta Ruotsiin kv-suhteiden myötä.

Ennen Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan perustamista olemassa olleella jakamattomalla Pohjalaisella Osakunnalla oli ollut käytössään sinivalkoinen airutnauha, mutta ei jokaisen civiksen tunnusmerkkiä, osakuntanauhaa. Osakunnista ilmeisesti ensimmäisen virallisen osakuntanauhan hyväksyi Vasa nation vuonna 1909, lähes heti Pohjalaisen Osakunnan jakautumisen jälkeen.

Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan sini-valkearaitainen, Pohjanmaan maakuntavaakunan värejä mukaileva osakuntanauha otettiin käyttöön vuonna 1912. Kaikilla Osakunnan jäsenillä on lähtökohtaisesti PPO:n osakuntanauhan käyttöoikeus. Osakuntanauha kuitenkin myönnetään vuosittain järjestettävissä nauhojenjakotilaisuuksissa, yleensä itsenäisyyspäivänä ja vuosijuhlaviikolla.

Osakunnan nauhojen jakamisesta ovat vastuussa Osakunnan inspehtori ja kuraattori. Osakuntanauhan käyttöoikeuden saaneet kirjoittavat oman nimensä Osakunnan nauhakirjaan. Kuraattori vastaa muutoin nauhojen jakamisesta pyynnöstä.

Osakuntanauhan jakoperiaatteet Osakunnan ulkopuolisille henkilöille

Osakunnan kuraattori tai hallitus voivat myöntää osakunnan ulkopuoliselle henkilölle nauhan kanto-oikeuden. Nauhojen myöntöperusteet päättää hallitus yleensä ennen Osakunnan vuosijuhlia huomionosoitustoimikunnan ehdotuksesta.

Muiden pohjalaisten osakuntien jäsenet sekä ystävyysjärjestöjen jäsenet saavat nykyisen käytännön mukaisesti nauhat Osakunnan vuosijuhlissa. Tapauskohtaisesti nauhoja voidaan myöntää muulloin, kuten esimerkiksi Porthan-juhlassa.

Kriteereitä ei-pohjalaisille ovat:

• Yli vuoden kestänyt aktiivinen läsnäolo Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan tapahtumissa
• Pitkäjänteinen työskentely ystävyyssuhteiden rakentamiseksi Osakuntien välillä.
• Työskentely Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan eteen Osakunnan virkailijana, kerhoaktiivina, valiokuntalaisena tai muulloin vapaaehtoisena
• Siteet tai erityinen kiinnostus Pohjois-Pohjalaiseen Osakuntaan ja sen kanta-alueeseen

Osakuntanauhan käyttö

Osakuntanauhaa käytetään lähtökohtaisesti aina niissä Osakunnan juhlissa tai muissa akateemisissa juhlatilaisuuksissa, jossa pukukoodi on cocktail, tumma puku tai juhlapuku. Kuraattori päättää muissa tilanteissa nauhan kantamisesta ja siitä mainitaan tällöin tilaisuuden pukukoodin yhteydessä.

Osakuntanauhaa käytetään vain siistin asun kanssa. Nauhaa ei kanneta esimerkiksi printtipaitojen, logollisten college-paitojen tai ulkotakkien päällä.

Osakuntanauhan kantaminen

Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan osakuntanauhaa kannetaan viistosti olkapään ylitse vyötärölle solmittuna. Historiallisesti miehet ovat kantaneet nauhaa oikean olan ylitse ja naiset vasemman olan ylitse. Nykyisin nauhaa voi pitää kummin päin tahansa.

Kannettaessa puvun kanssa nauha kulkee takin alla, mutta solmion päällä. Jos pukuun tai asuun kuuluu liivi, kannetaan nauhaa sen alla. Näin menetellään aina myös frakin kanssa.

Osakuntanauhaan voi kiinnittää ansiomerkin tai kunnianeuvoskunnan merkin. Osakuntanauhaan ei kiinnitetä muita merkkejä, eikä osakuntanauhaa tule kantaa muilla tavoin kuin tässä alaluvussa kuvatulla tavalla.

Osakuntanauhaa ei saa myöskään häpäistä heittämällä sitä maahan, sotkemalla sitä tai käyttäytymällä osakuntalaisen arvolle sopimattomasti. Kantaessaan osakuntanauhaa, osakunnan jäsen edustaa automaattisesti omaa osakuntaansa ja täten on velvoitettu toimimaan tilanteen vaatimalla arvokkuudella.

Ruusukkeen käyttö

Osakuntanauhan ei tule koskettaa ihoa. Jos tälle on valitun asusteen perusteella riski, on hyvä käyttää pitkän nauhan sijaan ruusuketta. Ruusuketta kannetaan vasemmalla puolella rintaa. Mahdollisia akateemisia kunniamerkkejä kannetaan ruusukkeen ylä tai alapuolella. Yleisesti ruusukkeen kanssa noudatetaan samoja ohjeistuksia kuin osakuntanauhasta.

Yleisesti ruusukkeita kantaessa useamman nauhan kanssa, on tyylipuhtainta se, että kaikki kannetut nauhat ovat ruusukkeita.

Ruusukkeen valmistaminen

Vuosijuhlaviikon ja Porthan-juhlaviikkojen yhteydessä järjestetään joka vuosi ruusukkeenompelutilaisuus, jonka yhteydessä voit tehdä oman ruusukkeesi ja saada sen valmistamiseen apua. Alla olevilla ohjeilla voit myös tehdä ruusukkeen kotonasi.

1. Ruusukkeen ompeluun voit pyytää Osakunnan toimistosta 45 mm mittaista pätkää, joten sinun ei tarvitse leikellä omaa osakuntanauhaasi.
2. Leikkaa nauha kahteen, osaan joista toinen on 35 cm ja toinen 10 cm pitkä.
3. Tarkista kumpi puoli nauhasta on kiiltävä, taittele nauha oheisen kuvan mukaisesti, siten että kiiltävä puoli on ulospäin.
4. Ompele nauha kiinni muutamalla pistolla. Nämä tukiompeleet tulevat jäämään ruusukkeen keskiosan alle.
5. Aseta lyhyempi nauha jo taitellun ruusukkeen ympäri melko tiukasti kiiltävä puoli ulospäin. Käännä lyhyemmän nauhan päät nurjalle puolelle ja ompele sauma kiinni pienin pistoin. Ompeleen alussa ja lopussa kannattaa ommella muutama pisto kiinni pidempään nauhaan.
6. Ompele hankaneula kiinni ruusukkeen nurjalle puolelle ja ruusuke on täten valmis käytettäväksi.

(KUVA)

Pienoisvaakunan käyttö

Osakuntanauhan asemesta voidaan käyttää myös Osakunnan pienoisvaakunaa, jota kannetaan vasemmalla puolella rintaa, esimerkiksi takinliepeessä. Pienoisvaakunan voi ostaa Osakunnan toimistosta värien myöntämisen jälkeen. Osakuntanauhaa ei siis kanneta pienoisvaakunan lisäksi.

Useamman nauhan kantaminen

Juhlapuvussa tai tummassa puvussa voidaan oman nauhan lisäksi kantaa myös muiden osakuntien tai järjestöjen nauhaa. Kannettaessa muiden osakuntien tai Osakuntien ystävyysjärjestön nauhaa, tulee niiden ohessa käyttää myös Osakunnan nauhaa sekaannusten välttämiseksi. Edellinen pätee myös ruusukkeiden kantamiseen.

Oman Osakunnan nauhaa kannetaan aina ylimpänä. Poikkeuksena kuitenkin on ylioppilaskunnan nauha, jota kannetaan osakuntanauhan yläpuolella.

Lähtökohtaisesti muiden järjestöjen nauhoja kannetaan edustaessa toista järjestöä osakunnan tilaisuudessa, ollessa edustamassa kyseisen nauhan myöntäneen järjestön tapahtumassa tai silloin kun tilaisuudessa on paikalla kyseisen järjestön edustajia.

Muiden järjestöjen nauhojen kantamisessa on noudatettava nauhat myöntäneiden tahojen asettamia ohjeistuksia. Tämän lisäksi toisen järjestön nauhaa kannettaessa tulee huomioida, että nauhaa kantaessaan toimii samalla yhtä lailla nauhan myöntäneen järjestön edustajana.

Yli kolmea nauhaa ei ole syytä käyttää ilman pakottavaa syytä.

Osakunnan huomionosoitukset ja akateemiset kunniamerkit

1930-luvulla yhä useampi osakunta alkoi myöntää jäsenilleen kolmiportaisesti eri huomionosoituksia. Pohjois-Pohjalainen Osakunta suhtautui alkujaan nuivasti kunnia- ja ansiomerkkien myöntämiseen, ja palkitsi merkittäviä osakuntalaisia lähinnä kunnianeuvos-arvonimellä.

Pohjoispohjalainen merkkiperinne on säästeliäs ja historiallisesti on pyritty välttämään liiallista “krumeluuria” akateemisessa juhlapuvussa. Merkkien määrä on sitä vähäisempi, mitä muodollinen juhlatilaisuus on kyseessä.

Yleiskokouksen myöntämät tunnustukset

Kunniajäsenyys

Osakunnan kunniajäsenyys on Osakunnan suurin huomionosoitus, joka edellyttää kahta yleiskokouksen käsittelykertaa ja koko Osakunnan hallituksen tai 50 jäsenen adressia. Osakunnan kunniajäsenelle myönnetään automaattisesti Osakunnan kunniamerkki ja täten nimitetään myös kunnianeuvoskunnan jäseneksi.

Kunniamerkki ja sen kantaminen

Osakunnan sääntöjen 49 §:n mukaan osakunnan kunniamerkin voi yleiskokous myöntää erityisen suurista ansioista osakunnan tavoitteiden edistämisessä.

Osakunnan kunniamerkki päätettiin ottaa käyttöön 29.1.1945, jolloin syntyi päätös kunniamerkin myöntämisestä kunniajäsen, presidentti K.J. Ståhlbergille. Kunniamerkkiä varten järjestettiin kilpailu, jonka voitti Ilmari Sysimetsä omalla ehdotuksellaan. Ensimmäinen kunniamerkki voitiin luovuttaa Ståhlbergille vuoden 1946 alkupuolella. Kunniamerkin saajasta tulee itseoikeutettu PPO:n kunnianeuvoskunnan jäsen eli kunnianeuvos.

Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan kunniamerkki on osakunnan huomionosoituksista kooltaan suurin. Kullanvärisessä merkissä kirjainlyhennettä PPO kiertää laakeriseppele. Merkin alaosassa on värillinen Pohjois-Pohjanmaan kärppävaakuna. 

Kunniamerkin kantamista varten valmistettiin erillistä kunnia- ja ansiomerkkinauhaa, jonka leveys on 55 mm (valkoisten reunojen leveys 7 mm ja sinisen keskiosan leveys 41 mm). Täten merkkiä ei kanneta irrallisesti rintapielessä, vaan ainoastaan kunniamerkkinauhan kanssa. Kunniamerkin kanssa ei kanneta harrastus- tai ansiomerkkejä.

Ansiomerkki ja sen kantaminen

Osakunnan sääntöjen 48 §:n mukaan osakunnan ansiomerkin voi yleiskokous myöntää pitkäaikaisesta toiminnasta osakunnan hyväksi tai ansiokkaasta toiminnasta osakunnan tavoitteiden edistämiseksi. 

Vuonna 1946 otettiin käyttöön Osakunnan ansiomerkki, joka on käytännössä kunniamerkin pienoisversio. Alkujaan ansiomerkki valmistettiin hopeasta, mutta nykyisin se on kultainen.

Ansiomerkkiä voi kantaa osakuntanauhassa. Ansiomerkin ohella ei saa kantaa harrastusmerkkiä.

Harrastusmerkki ja sen kantaminen

Osakunnan sääntöjen 47 §:n mukaan osakunnan harrastusmerkin voi yleiskokous myöntää varsinaiselle tai ulkojäsenelleen tunnustuksena osakunnan toimintaa kohtaan tunnetusta harrastuksesta ja siinä osoitetusta aktiivisuudesta.

Harrastusmerkin nykyinen ulkoasu on järjestyksessään kolmas. Osakunnan ensimmäinen, vuonna 1956 käyttöön otettu, harrastusmerkki oli tyylitelty vaakuna, jonka keskiössä oli Osakunnan nimilyhenne “PPO”. Myöhemmin kyseisestä harrastusmerkistä on valmistettu kultaista pinssiversiota Osakunnan 110 v -juhlavuoden kunniaksi.

Vuodesta 1964 lähtien käyttöön otettu harrastusmerkki oli hopeinen “PPO”-kirjainyhdistelmä. Vuodesta 1998 lähtien harrastusmerkkien ulkoasu on ollut samankaltainen kuin ansiomerkin, tosin pienemmässä koossa, kirjainyhdistelmä eri kirjoitusasussa, ja hopeoituna.

Harrastusmerkkiä ei tule kiinnittää osakuntanauhaan.

Muut tunnukset ja virkatunnukset

Osakunnan lippu

Osakunnan tunnuksista näkyvin ja arvokkain on osakunnan lippu. Lippua käytetään yleensä Osakunnan ja yliopiston virallisissa tilaisuuksissa sekä kunnianosoituksissa. Osakunnan lippuun suhtaudutaan samalla kunnioituksella kuin muihinkin virallisiin lippuihin. Lipun nähdään perinteisessä mielessä edustavan koko Osakuntaa, sen jäseniä – nykyisiä ja menneitä ja myös pitkää historiaa. Näiden perinteiden vaaliminen on nähty pohjalaisten keskuudessa tärkeäksi tiukkojen lipunkäyttönormien avulla.

Useat osakuntien käyttämät liput pohjautuvat Ruotsin vallan aikaisiin sotaväen lippuihin ja niiden käytössä käytetään samanlaisia periaatteita kuin asevoimien lippujen kanssa. Lipun häpäiseminen esimerkiksi käyttämällä lippua sen arvoa alentavalla tavalla häpäisee samalla koko joukon, tässä tapauksessa Osakunnan. Lipun käyttö on edellisen myötä myös Osakunnan kannanotto. PPO:n lipun käytössä on noudatettu tiukkaa linjaa. Vanhoissa ohjesäännöissä kiellettiin lipun käyttö ”sodan, vallankumouksen, kapinan, tai muun yhteiskuntajärjestystä uhkaavan tilanteen yhteydessä”.

Osakunnan lipun ulkomuoto pohjautuu Ruotsin vallan aikaisen Kuninkaallisen Pohjanmaan Rykmentin (Österbottens infanteriregemente) komppanialippuun vuodelta 1686. Sinipohjaisen lipun keskuskuviona on historiallisen Pohjanmaan läänin vaakunan kuusi kärppää allekkain järjestyksessä 2+2+2. Kärppiä ympyröi lehväseppele. Lipputangossa on messinkinen keihäänkärki. PPO:n käyttöön lippu vihittiin käyttöön sen ensimmäisissä vuosijuhlissa vuonna 1908. Vuonna 1957 lipun kuviointia muutettiin hieman lehvien ja kärppien osalta. Tämän lisäksi lipun tummansininen pohjaväri muuttui vaaleansiniseksi. Nykyinen lippu on järjestyksessään viides.

Viidennen lipun hankinnan yhteydessä Osakunnan käyttöön hankittiin erillinen sisä- ja ulkolippu. Sisälippua käytetään kaikista näkyvimmissä tilaisuuksissa, jotka pidetään sisätiloissa, kuten vuosijuhlilla. Ulkolippu on tehty kestävimmistä materiaaleista ja on käytössä tapahtumissa joissa ”sisälipun” eli varsinaisen osakuntalipun silkkikangas on vaarassa vahingoittua. Molempien lippujen käyttöikä on siis luultavasti aiempia lippuja pitempi.

Käytännössä lippua käytetään Osakunnan vuosijuhlassa, itsenäisyyspäivänä, kesäretkillä, Porthan-juhlassa ja Helsingin yliopiston juhlatilaisuuksissa. Lipun käyttöä esimerkiksi mielenilmauksissa ja yleisissä ulkotapahtumissa ei ole usein nähty mielekkääksi. Lipun liian yleistynyt käyttö voi myös syödä sen käytön juhlallisuutta. Osakunnan juhlissa, jossa lippu on paikalle, sille osoitetaan kunniaa sen saapuessa ja poistuessa. Lipun ollessa salissa vältetään esimerkiksi riehakkaimpien laulujen laulamista.

Lipun edustaessa koko Osakuntaa ja sen perinteitä on sen kantaminen erittäin näkyvä kunniatehtävä. Virkansa puolesta lippua yleensä kantaa Osakunnan isäntä tai joku muu lipunkantajan tehtävään valittu luotettu osakuntalaisena. Lippua varten valitaan myös lipulle lippuairuet, joiden tehtävänä on vartioida lippua ja auttaa lipunkantajaa tehtävässään. Poikkeuksena tähän käyttöön on nähty kesäretket, jolloin lippua ei aina vartioida.

Inspehtorin käädyt ja inspehtorin nauha

1950-luvulta lähtien Osakuntien piirissä on on hankittu inspehtorien tunnuksiksi käätyjä. Käädyt ovat ketjuihin kiinnitetty juhlallinen koru, joissa erityisesti osakuntakontekstissa ilmenee osakunnan kanta-alueeseen tai itse osakuntaan liittyviä kuvaelmia.

Pohjois-Pohjalaisella Osakunnalle hankittiin inspehtorin käädyt 1960-luvulla. Käädyt ovat kultaiset, ja niissä on pääkuviona kanta-alueeseen hyvin soveltuva revontulikuvio. Käätyjä kannetaan tumman puvun tai juhlapuvun kanssa. Käätyjen ohella ei kanneta muita merkkejä tai nauhoja ilman pakottavaa syytä.

Inspehtorilla on myös erityisen inspehtorin leveän nauhan käyttöoikeus. Tämä nauha on samaa kuin kunniamerkin kiinnitykseen käytetty kunnia- ja ansiomerkkinauha, jonka leveys on 55 mm. Nauhaa kannetaan kuten osakuntanauhasta on selostettu.

Kuraattorin käädyt ja pinssi

Kuva: Kuraattorin käädyt, PPO:n arkisto.

Vielä 2000-luvun alussa PPO oli jäämässä yhdeksi viimeisimmistä osakunnista joilla ei kuraattorinkäätyjä ollut. Esimerkiksi Osakunnan hallituksen pöytäkirjaan on merkitty, että nimenomaan silloin ehdotus herätti kuraattorin toimesta vastustusta, jonka mukaan “vaikka EPO aikoo krumeluurit hommata, meidän ei tarvitse tehdä kaikkea perässä“. Osakunta lopulta seurasi Etelä-Pohjalaisen Osakunnan jalanjälkiä käätyjen hankinnassa, tosin ei täysin omasta aloitteestaan.

Osana Osakunnan 100-vuotisjuhlia 5.2.2007, Pohjoispohjalaiset Seniorit ry lahjoitti Pohjois-Pohjalaisen Osakunnalle hopeiset kuraattorinkäädyt. Kuraattorinkäätyjen kuvio perustuu Osakunnan tunnuskuvaan, joissa on kirjainyhdistelmä PPO ja Pohjois-Pohjanmaan vaakuna. Ketjun alkupäässä on Kainuun ja Lapin vaakunat. Muutoin ketjuissa toistuu lehväkuvio. Kuraattorin käätyjen kanto-oikeus on ainoastaan istuvalla kuraattorilla virkatunnuksena. Käätyjä kannetaan tumman puvun tai juhlapuvun kanssa. Käätyjen ohella ei kanneta muita merkkejä tai nauhoja ilman pakottavaa syytä.

Kaikkien osakuntien kuraattoreille on myös hankittu yhteishankintana kuraattoripinssejä, eli Q-pinssejä, jotka ovat valmistettu joko hopeasta tai kullasta tilauserästä riippuen. Pinssi muistuttaa Q-kirjainta. Pinssin kanto-oikeus on kaikilla nykyisillä ja entisillä kuraattoreilla.

Vuosijuhlamestarin tunnukset

Kuva: Vuosijuhlamestarit tunnuksineen, PPO:n arkisto.

Vuosijuhlamestarin tunnuksena on vuosijuhlapäivänä kannettava vuosijuhlamestarin nauha, joka vastaa osakunnan airutnauhaa, mutta on sitä suurempi. Vuosijuhlamestarin nauhaa voi kantaa airutnauhoista poiketen myös ruokaillessa. Tämän lisäksi vuosijuhlamestarilla on ilmoitusvälineenä käytettävä mustanvärinen airo, jonka kyljessä on teksti “POHJOISPOHJALAISVENEEN PERÄNPIDOSTA“. Airon lavassa on molemmilla puolilla kultainen PPO:n lyhenne.

Porthan-juhlamestareilla on vastaavanlainen Porthan-juhlamestarin nauha, jonka värit ovat samat kuin Pohjalaisella Osakunnalla tai Suomen lipun airutnauhassa.

Kunnianeuvoskunnan merkki

Kunnianeuvoskunnan jäsenillä on tunnuksenaan kultainen lehväseppele, josta roikkuu Pohjois-Pohjanmaan vaakunta. Merkin käyttöoikeus on kaikilla kunnianeuvoskunnan nykyisillä ja entisillä jäsenillä, myös kuraattoreilla sekä inspehtoreilla, jotka ovat kuuluneet kunnianeuvoskunnan kokoonpanoon virkansa puolesta. Kunnianeuvoskunnan merkkiä voi kantaa osakuntanauhassa.

Pohjalaisen Valtuuskunnan merkki

Pohjalaisella Valtuuskunnalla on ollut todennettavasti jo 1930-luvun lopulla käytössään kullattu Pohjalaisen Valtuuskunnan merkki, jossa on keskuskuviona tyylitelty lyhenne “PV”, jota ympäröi lyyralla kruunattu tähkäseppele. Merkistä on myös Vasa nationin edustajille valmistettu versio, jossa “PV”-tekstin sijaan on kirjaimet “ÖD”.

Pohjalaisen Valtuuskunnan merkki myönnetään Pohjalaisessa Valtuuskunnassa jäsenenä tai kuraattorina toimineille henkilöille heti vuoden alussa. Aktiivisille PV:n virkailijoille tai aktiiveille voidaan merkki myöntää kunnianosoituksena.

Muut virkoihin liittyvät tunnukset

Myös muilla osakunnan viroilla on omia tunnuksiaan, mutta ne eivät ole varsinaisesti virallisia tunnuksia, eikä niiden käytöstä ole säännelty esimerkiksi Osakunnan ohjesäännöissä.

Muut huomionosoitukset ja maljat

Osakuntalaisen malja

Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan inspehtori Kyösti Haataja lahjoitti vuoden 1944 Osakunnan vuosijuhlissa kiertomaljan, jostä käytettiin leikkisästi lahjoittajansa mukaisesti nimitystä “Kupen malja”. Lahjoittaessaan maljan inspehtori Haataja toivoi, että maljoja juotaisiin “Isänmaan onneksi, kotimaakunnan ylistykseksi ja pohjoispohjalaisuuden kunniaksi”. Tästä lähtien maljasta on tarjoiltu jokaisessa Osakunnan vuosijuhlassa.

Osakuntalaisen maljaa on myönnetty myönteistä osakuntahenkeä luoneelle osakuntacivikselle. Myönteistä osakuntahenkeä osoittaa aktiivisuus, osakuntahenkisyys ja iloisuus osakunnan keskuudessa.

Päätöksen Osakuntalaisen maljan myöntämisestä tekee Osakunnan kuraattori osakuntalaisten ehdotuksista.

Pikku-Kettu / “Touhukas”

Osakunnan inspehtori Liisi Huhtala teki vuonna 1996 lahjoituksen Osakunnalle, josta osa käytettiin uuden kiertopalkinnon hankkimiseen. Palkinnon myöntöperusteet hakivat alkuvuosina vielä muotoaan, mutta vuodesta 1998 lähtien Pikku-Kettu on myönnetty uudelle osakuntatulokkalle, joka on osoittanut pyyteettömyyttä, aktiivisuutta ja innokasta mieltä aivan osakuntataipaleensa alkupuolella. Ensimmäinen Pikku-Kettu myönnettiin vuonna 1997.

Päätöksen Pikku-Ketun myöntämisestä tekee Osakunnan kuraattori osakuntalaisten ehdotuksista.

Pohjalaisuuden Toopi

Kuva: Toopista nauttii Kunniajäsen, Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen PPO:n vuosijuhlilla 1972, PPO:n arkisto.

Pohjalaisuuden Toopi on PPO:n vuosijuhliin erityisesti kuuluva kiertomalja, jolla palkitaan vuosijuhlassa puhuvia henkilöitä. Puheen päätteeksi vuosijuhlamestari tarjoaa Toopin puhujalle, joka nostaa sen kaksin käsin, sanoo “toopi” ja nauttii siitä ryypyn. Tällöin puhuja liittyy katkeamattomaan, tuhansien pohjalaisten ketjuun, joihin lukeutuu myös vuonna 1972 Osakunnan vuosijuhliin osallistunut tasavallan presidentti Urho Kekkonen. Kyseinen tilanne on ikuistettu esimerkiksi pohjalaisten omistaman St. Urho’s Pubin tunnuskuvaan.

Toopilla on kuitenkin tätäkin pidemmät juuret, nimittäin Pohjalaiseen Osakuntaan. Osakuntalaisten kantapaikkana toimi ravintola Centraaliin, jossa iltaa viettäneet pohjalaiset olivat ostaneet kolmella markalla puisten astian eli toopin. Kyseistä maljaa säilytettiinkin ravintolassa ja siitä saivat juoda ainoastaan osakuntalaiset. Tätä korostaa maljan sivussa oleva teksti “Tätä toopia ei saa viedä Centraalista pois“. Myöhemmin ravintola Centraali on siirtynyt ravintolana ajasta ikuisuuteen, ja Ostrobotnian valmistumisesta v. 1912 saakka malja on majaillut Ostrobotnia-talolla.

Cygnaeuksen malja

Ensimmäisten yhteispohjalaisten Porthan-juhlien (Suomen vanhin akateeminen vuosijuhla, jota yhä järjestetään) taustahahmona toiminut Fredrik Cygnaeus sai osakunnaltaan suuren kunnianosoituksen, kun hänelle omistettiin vuoden 1840 Porthan-juhlien yhteydessä peräti 350 ruplaa maksanut hopeinen kannu, Cygnaeuksen kannu. Malja oli jo ensi hetkistään lähtien kiertänyt osakuntalaisten keskuudessa, aamuhämäriin saakka. Ensimmäisillä juhlillaan, vielä aamuneljältä Cygnaeuksen kotipihalla kannu tarjosi vielä huurteista janoisille pohjalaisille.

Kiertomaljan perinne oli myöhemmin myös Cygnaeuksen tahto, sillä hän testamenttasi kannun pohjalaisille käytettäväksi yhteisissä tilaisuuksissa vuonna 1881. Vuosittain maljaa käytetäänkin Porthan-juhlissa perinteiseen tapaan.

Uhtuan Römpsä

Kuva: Osakunnan vuosijuhlien 1942 ainoa valokuva, jonka ikuisti Atte Kalajoki, PPO:n arkisto.

Osakunnan vuosijuhlia juhlittiin sota-aikana rintamalla Eldankajärven lähettyvillä Uhtuan rintamalla. Vuosijuhlien malja nautittiin tilaisuuden olosuhteiden vuoksi sotilaallishenkisestä astiasta eli pakista, jota kutsuttiin tällä rintamaosalla römpsäksi. Tilaisuuden laulunjohtajana toiminut luutnantti Erkki Tiesmaa laulattikin tilaisuudessa sanoittamaansa “Eldankajärven jäätä“, jossa myös termiä römpsä-käytettiin. Samaisista olosuhteista on peräisin myös PPO:laisten laulujen kestosuosikki, “Röhön rantaan”.

Maljan sivuun on laitettu muistolaatta, jossa lukee “Tästä römpsästä juotiin Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan vuosijuhlabooli 5. helmikuuta 1942 Uhtualle erikoisissa olosuhteissa“. Entisen tavan mukaan Osakunnan vuosijuhlissa oli ohjelmanumero, jossa sotilasarvoltaan korkein upseeri piti puheen ja kohotti Uhtuan römpsästä maljan osallistujille. Joinakin vuosina malja oli edessä muiden ohella, mutta siitä ei kohotettu maljaa. Maljaa ei ole sittemmin 1990-luvun käytetty vuosijuhlien esineistönä, vaan on säilytyksessä osakuntatiloissa.

Oton pääläri

Uhtuan Römpsän käyttö oli hiertänyt aktiiviosakuntalaisten ja civisten välejä, erityisesti koska eritoten 1970-luvulla vanhat perinteet olivat saaneet osaansa kritiikkiä. Osakuntalaiset olivat hankkineet kesäretkellä 1972 Maksniemestä 5 litran maitotonkan, joka otettiin uuteen käyttöön Osakunnan vuonna 1982 pidetyissä 75-vuotisjuhlissa vuonna 1970-lukulaisten protestina vanhoille perinteille. Kyseinen Oton pääläri muodostikin toisen Uhtuan Römpsän kaltaisen perinteen, jossa puhetta seurasi malja kyseisestä astiasta. Oton pääläri on perinteenä siirtynyt historiaan kritiikkinsä kohteen ohella.

Ankkuriniemen malja

Osakunnalla on kopio Cygnaeuksen maljasta, jonka on lahjoittanut Osakunnalle Olavi Ankkuriniemi ja maljaa kutsutaan osuvasti Ankkuriniemen maljaksi. Kyseistä maljaa käytetään “lohdutuspalkintona” väistyneelle kuraattorille. Malja luovutetaan väistyneelle kuraattorille edelliseltä saajaltaan tai hänen valtuuttaman henkilön toimesta joko vuosijuhlilla tai kuraattorinvaihtokaronkassa.

Vuosijuhlien tai kuraattorinvaihtokaronkan aikana on osakuntalaisten tehtävä huolehtia siitä, että malja ei ole tyhjä.

Akateemiset tanssit

Kuva: Poloneesi 1960-luvun loppupuolen vuosijuhlissa, PPO:n arkisto.

Osakunnan vuosijuhlilla ja yhteispohjalaisessa Porthan-juhlassa tanssitaan akateemiset tanssit, joihin lukeutuu Poloneesi, Cicapo, Mignon, Pas de Espagne ja Grande Valse. Tanssikoreografioiden välissä tanssitaan välivalssit.

Vuosijuhlissa jaetaan jokaiselle osallistujalle tanssikortti, jonka vuoksi juhliin kannattaa ottaa oma kynä mukaan. Perinteisesti Poloneesi on tavan mukaisesti tanssittu vieressä istuvan avecin kanssa ja viimeinen tanssi eli Grande Valse vastapäisen kanssa. Konferenssitauot ovat oivallinen hetki muihin tutustumiseen ja tanssikortin täyttämiseen.

Tansseihin voit löytää ohjeistukset Helsingin yliopiston YouTube-kanavalta.

Poloneesi

Cicapo

Mignon

Pas de Espagne

Grande Valse

Lisälukemistoa

Aalto, Sari; Hentilä, Seppo ja Strömberg, John (2020). Ostrobotnia: Pohjalaisten paras paikka. Helsinki, Edita.

Pohjois-Pohjalainen Osakunta (2014). Pohjoispohjalaisten laulukirja (5. täysin uudistettu painos), Keuruu, Otavan Kirjapaino

Roiko-Jokela, Heikki (2007). Ylioppilas – maakunta – isänmaa: Pohjois-Pohjalainen Osakunta 1907-2007. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Hämeenlinna, Karisto.

Metso, Tiina (1998). Tapaillaan. Akateemisia juhlia ja tapoja. Helsinki, Yliopistopaino.

Salmi, Tapani (1982). Pohjois-Pohjalainen Osakunta 1957-1982. Kemi, Pohjolan Sanomat